Voidaan väittää, että Britannialla oli ratkaiseva rooli taistelussa suurta lamaa vastaan. Vaikka on epävarmaa, onnistuivatko kaikki Britannian menetelmät täysin talouskriisin hillitsemisessä, ne antavat silti mielenkiintoisen analyysin strategioista, joita päättäjät ovat käyttäneet taloudellisen epävarmuuden aikana.
Yksi Britannian välittömistä reaktioista Wall Streetin romahdukseen vuonna 1929 oli tariffien käyttöönotto keinona suojata kotimarkkinoita ulkomaiselta kilpailulta. Tämä nähtiin keinona antaa kotiteollisuudelle aikaa sopeutua ja kattaa tappiot ilman ulkoisen kilpailun lisäpainetta. Tällaiset tariffit suunniteltiin kuitenkin asteittaisiksi, mikä lisäsi tullien kohteena olevien tuotteiden määrää. Jotkut asiantuntijat ovat väittäneet, että tämä lisääntynyt protektionismi pahensi suuren laman vaikutuksia sekä Britanniassa että ulkomailla, vaikka toiset ovatkin kiittäneet Yhdistynyttä kuningaskuntaa ainakin oman taloutensa suojelemisesta myöhemmiltä myllerryksiltä.
Britannia omaksui myös erittäin rahallisen lähestymistavan hallituksen väliintuloon. Tämä tarkoitti, että hallitus pyrki käyttämään Englannin keskuspankkia vaikuttamaan rahoitusjärjestelmään siten, että se helpotti laman vaikutuksia. Tämä interventio ilmeni yleensä ottamalla käyttöön alhaisia korkoja Englannin keskuspankin ottamille joukkovelkakirjoille ja laskemalla liikkeeseen varantovaluutta, jota voitaisiin käyttää lainojen myöntämiseen muille maille.
Muita aloitteita olivat teollisuuden elvyttäminen investoimalla sellaisiin alueisiin kuin kuljetuksiin ja hiilikaivostoimintaan. Lisäksi hallitus korotti verotusta yrittääkseen kattaa laman aiheuttamia tappioita. Tämä oli suunniteltu tarjoamaan lyhytaikainen ratkaisu, kun taas teollisuus pystyi hitaasti kasvattamaan vahvuutta ja tuotantotasoa.
Kaikki tämä maalaa vaikuttavan kuvan kestävyydestä ja päättäväisyydestä kriisin edessä. Asialla on kuitenkin toinen puoli; synkempi kuva, jolla on vakavia seurauksia, jotka näkyvät vielä tänäkin päivänä. Tämä johtuu siitä, että näillä toimenpiteillä oli vakava vaikutus köyhyyteen ja vaikeuksiin, joita monet työntekijät kokivat kohonneen verotuksen vuoksi, mikä johti nälänhätään ja lisääntyneeseen työttömyyteen. Tämä oli erityisen vakavaa vahvan teollisuuden alueilla, kuten Koillisessa ja Skotlannissa.
On selvää, että Britannia käytti monenlaisia toimenpiteitä yrittäessään taistella suurta lamaa vastaan. Vaikka monet näistä toimenpiteistä ovat saattaneet hieman lievittää kriisin aiheuttamaa tuskaa, tosiasia on, että ei yksinkertaisesti voida väittää, että niillä olisi ollut minkäänlaista pitkäaikaista menestystä. Tämä näkyi siinä, että Ison-Britannian talous elpyi vasta pitkälle 1940-luvulle.
Hallituksen sääntely ja puuttuminen
Yksi Ison-Britannian hallituksen suuren laman aikana tekemistä keskeisistä päätöksistä oli lisätä sääntelyn ja teollisuuden puuttumista talouteen. Tämä tarkoitti pyrkimystä tasata talouden kulkua yrittämällä hallita suurinta osaa markkinoista, mukaan lukien pankki- ja investointisektorit. Tämä häiriö nähtiin keinona estää markkinoiden liiallinen laajentuminen, jolloin markkinat voivat toipua vähitellen mahdollisimman vähäisin tappioin.
Vaikka monet pitivät päätöstä tervetulleina, jotkut asiantuntijat vastustivat markkinoiden ylisääntelyä väittäen, että se heikentäisi markkinoiden tehokkuutta ja joustavuutta pitkällä aikavälillä. Tällä oli erityinen vaikutus pankki- ja rahoitussektoriin, sillä valtion tiukemman luotonannon valvonnan katsottiin vahingoittavan sekä kuluttajia että yrityksiä käytettävissä olevan pääoman vähenemisen vuoksi.
Lisäksi hallitus lisäsi verotuksen käyttöä, erityisesti korkeampaa verotusta keinona kerätä talouden elpymiseen tarvittavat varat. Jotkut pitivät tällaisia toimenpiteitä tarpeellisina, kun taas toiset väittivät, että ne johtaisivat lisävaikeuksiin taloudellisen asteikon alemmassa päässä oleville. Valitettavasti tämä väite osoittautui todeksi, kun työttömyys ja köyhyys nousivat ennennäkemättömälle tasolle Britannian alueilla.
Valtion menojen laajentaminen
Yrittäessään taistella suurta lamaa vastaan Britannian hallitus pyrki nostamaan menojaan ottamalla käyttöön erilaisia strategioita. Tähän sisältyi julkisen sektorin laajentaminen keskittymällä esimerkiksi liikenteeseen ja hiilikaivostoimintaan. Nämä investoinnit nähtiin keinona piristää taloutta ja tarjota työpaikkoja suuren laman vuoksi työttömäksi jääneille.
Valtio on myös myöntänyt yrityksille avustuksia ja kannustimia kannustaakseen niitä lisäämään tuotantoa sekä tarjoamalla taloudellista tukea eniten tarvitseville. Tämä nähtiin keinona lievittää suuren laman aiheuttamia vaikeuksia, samalla kun se tarjosi kipeästi kaivattua taloudellista piristystä markkinoiden vakauden palauttamiseksi.
Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus halusi myös vahvistaa yhteyksiä ulkomaihin edistääkseen tavaroiden ja palveluiden vaihtoa. Tämä nähtiin keinona päästä pääomamarkkinoille, jotka olisivat muuten saaneet olla saavuttamattomissa kotimaan ongelmien vuoksi. On mielenkiintoista huomata, että huolimatta sen ajan epäsuotuisasta taloudellisesta tilanteesta tämä strategia osoittautui varsin onnistuneeksi vahvistamaan Ison-Britannian taloudellista asemaa, mahdollisesti enemmän kuin muut käytetyt keinot.
Kultastandardi
Kenties rohkein päätös, jonka brittiläiset päättäjät tekivät suuren laman aikana, oli pysyä kultastandardilla. Tämä oli rohkea teko, sillä kultastandardi rajoitti hallituksen kykyä lisätä markkinoiden käytettävissä olevan rahan määrää. Pääoman tarjoaminen nähtiin ensisijaisen tärkeänä talouskriisin hillitsemisessä, mutta kultastandardi nähtiin yhä vanhentuneempana ja tehottomaksi tapana käsitellä ongelmaa. Tämä osoittautui kohtalokkaaksi virheeksi, sillä Britannian elpyminen oli tuomittu likviditeetin puutteen vuoksi.
Vaikka monet pitivät päätöstä pysyä kultastandardilla epäviisaana, jotkut puolustivat päätöstä väittäen, että se tarjosi puskurin ulkoisia tekijöitä vastaan ja oli välttämätön kansakunnan rahallisen koskemattomuuden säilyttämiseksi. Lopulta kultastandardin vastaiset osoittautuivat oikeiksi, koska Britannian toipuminen jäi jälkeen muista standardista luopuneita.
Työväenpuolueen vastaus
Ison-Britannian työväenpuolue oli vallassa suuren laman aikana, ja siksi heillä oli mahdollisuus ottaa johtoasema kriisiin vastaamisessa. Tämän vuoksi työväenpuolue keskittyi enemmän sosiaalipolitiikkaan kuin talousuudistuksiin tavoitteenaan auttaa taloudellisista vaikeuksista pahiten kärsineitä. Tällaisia politiikkoja olivat muun muassa ilmaisen terveydenhuollon käyttöönotto, julkisten asuntojen rakentaminen ja avustuspalkkioiden maksaminen työttömille.
Lisäksi työväenpuolue pyrki elvyttämään teollisuutta ja luomaan työpaikkoja investoinneilla esimerkiksi liikenteen ja kivihiilen louhintaan. Tämä nähtiin keinona piristää taloutta ja saada ihmiset takaisin työhön. Vaikka nämä toimenpiteet saattoivatkin lievittää suuren laman aiheuttamaa tuskaa, ne osoittautuivat lopulta erittäin tehottomiksi kriisin ydinongelmien ratkaisemisessa.
Vaikutus ja perintö
Ison-Britannian hallituksen käyttämillä menetelmillä ja strategioilla taistelussa suurta lamaa vastaan oli suuri vaikutus ja ne jättivät pysyvän perinnön. Kuten aiemmin mainittiin, politiikalla oli vakava vaikutus yhteiskunnan alempaan ja keskiluokkaan, mikä johti köyhyyteen, työttömyyteen ja nälänhätään. Tämä tuntui erityisesti teollisuuden perustan muodostaneilla alueilla, kuten Koillis, jossa teollisuuden taantuminen johti palkkojen ja elinolojen laskuun.
Suuren laman perintö ei kuitenkaan ollut täysin negatiivista, etenkään hyväksyttyjen taloudellisten strategioiden osalta. Esimerkiksi hallituksen puuttuminen talouteen ja sen myötä lisääntynyt verotustaso ja sääntely loivat mallin talouden tulevaisuudelle ja tasoittivat tietä mahdolliselle toipumiselle kriisistä.
Suuren laman näkymät eivät aina olleet ruusuiset, ja on selvää, että Ison-Britannian hallituksen useilla toimenpiteillä oli ristiriitaisia menestyksiä. Lopputuloksesta huolimatta on kuitenkin ilmeistä, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus yritti urhoollisesti ohjata maata vaikean taloudellisen ajanjakson läpi.
