Vuosien 1914-1918 suuri sota oli yksi modernin historian suurimmista ja tappavimmista sodista. Miljoonat ihmiset kuolivat taisteluissa, jotka raivosivat kaikkialla Euroopassa. Mutta mikä aiheutti suuren sodan? Tutkijat, historioitsijat ja asiantuntijat ovat keskustelleet ensimmäisen maailmansodan alkuperästä sen tapahtumisesta lähtien. Vaikka voi olla mahdotonta päätellä konkreettisesti, kuka on syyllinen, on yleisesti hyväksytty, että Iso-Britannia oli sodan keskeinen yllyttäjä.
Yleisesti uskotaan, että Britannian pyrkimys kolonisaatiotavoitteisiinsa laukaisi sarjan tapahtumia, jotka lopulta johtivat sodan alkamiseen. Brittiläisellä imperiumilla oli siirtomaita kaikkialla maailmassa, mukaan lukien siirtokuntia Pohjois-Amerikassa, Afrikassa, Aasiassa ja Tyynellämerellä. Näiden siirtokuntien turvaamiseksi Iso-Britannia oli jatkuvasti sekaantunut joukkoon sotilaallisia toimia. Nämä yhteenotot auttoivat usein edistämään Ison-Britannian pyrkimyksiä saada lisää valtaa ja enemmän maata.
Ensimmäisen maailmansodan rakentaminen ei ollut erilainen. Vuonna 1914 Britannia oli julistanut sodan Saksalle, julistus, joka lopulta vetäisi koko Euroopan ja laukaisi sarjan tuhoisia konflikteja. Tämä sodan kärjistyminen johtui suurelta osin Britannian yrityksistä turvata lisää alueita ja siirtomaita alueella.
Iso-Britannia oli myös vastuussa liittolaistensa sotilaallisen voiman rakentamisesta. Britannia tarjosi massiivisesti sotilaallista tukea Ranskalle ja Venäjälle pyrkiessään edistämään niiden puolustuskykyä. Tämä sotilaallinen lisääntyminen aiheutti voiman epätasapainon alueella, mikä lopulta johti vihollisuuksien massiiviseen eskaloitumiseen.
Lisäksi Britannian hallitus uskoi, että Britannian tulisi ottaa Euroopan johtajan vaippa ja suojella omia etujaan naapuriensa etuja edelle. Tämä imperialismin ja oman edun tavoittelun politiikka oli Ison-Britannian sotaa edeltävän roolin ytimessä.
Asiantuntijat ovat etsineet sodan alkamista muista lähteistä. Saksaa on laajalti syytetty konfliktista sen aggressiivisen laajentumispolitiikan ja ”Lebensraumin”, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”elintilaa” tavoittelua, ajatuksen, jonka mukaan Saksan alueita pitäisi laajentaa itään.
Uskotaan myös, että Itävalta-Unkarilla oli osansa sodan johtamisessa. Itävalta halusi liittää Serbian omien etujensa turvaamiseksi. Tämä lisäsi jännitteitä kahden kansan välillä ja toi Euroopan sodan partaalle.
Ensimmäisen maailmansodan todellisia syitä ei todennäköisesti koskaan tiedetä. On kuitenkin selvää, että Iso-Britannia oli yksi päätoimijoista sodan aloittamisessa. Sen imperialismin politiikka ja siirtokuntien ja alueiden tavoittelu toimi tärkeimpänä sodan katalysaattorina.
Britannian ulkopolitiikka
Ison-Britannian ulkopolitiikan rooli ennen ensimmäistä maailmansotaa on myös keskeinen kiistakohde asiantuntijoiden keskuudessa. Britannian ulkopolitiikka keskittyi omien ja liittolaistensa etujen suojaamiseen. Tämä omien etujensa suojelemispolitiikka merkitsi ensinnäkin sitä, että Britannia toimi ottamatta huomioon naapuriensa etuja.
Tämä asenne aiheutti suuria ongelmia, kun Saksa tunsi olevansa uhattuna Britannian toimista ja pyrki rakentamaan armeijaansa puolustaakseen Britannian aggressiota. Tämä aggressiivinen asenne lisäsi jännitteitä siinä määrin, että sodasta tuli väistämätön.
Ison-Britannian ulkopolitiikka ei ollut pelkästään haitallista sinänsä. Se antoi myös muille maille mahdollisuuden harjoittaa ekspansiopolitiikkaa ennen ensimmäistä maailmansotaa. Jos Britannia olisi toiminut alueen yhdistäjänä ja diplomaattisena oppaana, sodan mahdollisuudet olisivat saattaneet vähentyä.
Ison-Britannian ulkopolitiikka oli tärkeä tekijä ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Se asetti Britannian asemaan, jossa sen oli pakko rakentaa armeijansa ja suojella omia etujaan diplomaattisen ratkaisun sijaan.
Kolonialismi
Kolonialismi on toinen tekijä, jonka uskotaan vaikuttaneen ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Iso-Britannia laajensi valtakuntaansa nopeasti sotaa edeltävinä vuosikymmeninä. Se yritti jatkuvasti hankkia lisää maata ja resursseja ja laajentaa rajojaan.
Tämä imperialistinen asenne aiheutti kitkaa muiden maiden kanssa, koska se merkitsi sitä, että Britannia otti maata, johon sillä ei välttämättä ollut oikeutta. Tämä tarkoitti, että Iso-Britannia oli jatkuvasti sotkeutunut konflikteihin muiden maiden kanssa turvatakseen siirtomansa ja suojellakseen etujaan.
Kolonialismin ansiosta Britannia pystyi myös varmistamaan suotuisat kauppasuhteet siirtomaihinsa. Tämä tarkoitti, että Britannia saattoi vaikuttaa maailmanlaajuiseen kauppaan ja saada resursseja, joita se tarvitsi oman valtansa ylläpitämiseen. Tämä lisäsi jännitteitä muiden maiden kanssa, koska ne kokivat Britannian hyödyntävän asemaansa.
Kolonialismi on yksi avaintekijöistä, jotka johtivat ensimmäiseen maailmansotaan, kun Britannia ajai omia etujaan ottamatta huomioon vaikutusta, joka sen toimilla on voinut olla alueen muihin maihin.
Kilpa-ase
Kilpavarustelu oli toinen merkittävä tekijä, joka johti ensimmäiseen maailmansotaan. Iso-Britannia rakensi jatkuvasti armeijaansa suojellakseen etujaan ja liittolaistensa etuja. Tämä aiheutti suuren vallan epätasapainon alueella ja rasitti valtavasti diplomaattisuhteita.
Kilpavarustelu aiheutti myös suuria ongelmia, kun muut maat yrittivät rakentaa armeijaansa vastustaakseen Britannian voimaa. Tämä aiheutti lopulta pisteen, josta ei ollut paluuta, koska maat eivät kyenneet perääntymään tai osoittamaan heikkoutta.
Kilpavarustelu oli avaintekijä sodan johtamisessa, koska se asetti Britannian vahvaan asemaan ja vaikeutti muiden maiden haastaa asemaansa. Tämä loi vihamielisyyden ja epäluuloisuuden tunteen, joka lopulta johti sodan puhkeamiseen.
Kilpavarustelu oli tärkeä tekijä ennen ensimmäistä maailmansotaa, koska se aiheutti valtavan vallan epätasapainon ja loi vihamielisyyden ja epäluottamuksen tunteen alueella.
Ensimmäisen maailmansodan vaikutus Britanniaan
Ensimmäisen maailmansodan vaikutus Britanniaan oli valtava. Yli miljoona brittisotilasta oli menettänyt henkensä konfliktin aikana. Tämä merkitsi sitä, että talous oli vakavasti heikentynyt ja maa kamppaili elpyäkseen.
Sodan tuho oli vaikuttanut vakavasti myös Brittiläiseen imperiumiin. Sodan jälkeen Iso-Britannia ei ollut enää entinen suurvalta, ja sen siirtomaat olivat julistaneet itsenäisyytensä. Tämä merkitsi sitä, että Britannian oli kohdattava heikentynyt asemansa globaalilla areenalla.
Sodan sosiaaliset ja poliittiset seuraukset olivat valtavat. Kriisi oli aiheuttanut valtavan eron brittiläisessä yhteiskunnassa konservatiivien ja liberaalien välillä, koska näillä kahdella puolueella oli eriäviä mielipiteitä siitä, kuinka käsitellä sodan jälkiseurauksia.
On selvää, että vaikka Britannia ei ehkä suoraan aiheuttanut sotaa, se oli varmasti vastuussa niiden tapahtumien lisääntymisestä, jotka lopulta johtivat sen puhkeamiseen. Sodan jälkiseuraukset vain osoittavat entisestään sitä merkittävää roolia, joka Britannialla oli ensimmäiseen maailmansotaan saakka.
Britannian rooli toisessa maailmansodassa
Ison-Britannian rooli ennen toista maailmansotaa jää usein huomiotta verrattuna sen rooliin ennen maailmansotaa. Iso-Britannia oli kuitenkin yhtä vaikutusvaltainen toisen maailmansodan kärjistymisessä kuin se oli vastuussa jännitteiden muodostumisesta sen ajan suurvaltojen välille.
Ison-Britannian sovintopolitiikka, jolla pyrittiin rauhoittamaan Hitleriä ja hänen kunnianhimoaan, nähtiin sodan tärkeimpänä syynä. Britannian kieltäytyminen omaksumasta voimakkaampaa kantaa Hitleriä vastaan rohkaisi häntä ryhtymään äärimmäisempiin toimiin. Tämä johti lopulta siihen, että Saksa hyökkäsi Puolaan ja aloitti sodan.
Lisäksi Britannia tarjosi myös sotilaallista ja taloudellista tukea Ranskalle ja muille eurooppalaisille liittolaisille pyrkiessään rakentamaan puolustustaan. Tällä politiikalla on saattanut olla tahaton seuraus, että se rohkaisi Saksaa aggressiivisemmiksi omassa sotilaallisuudessaan.
Iso-Britannia oli jälleen suuren eurooppalaisen konfliktin ytimessä. Sen ulkopolitiikka ja Hitlerin tyynnytys olivat tärkeä tekijä sodan johtamisessa.
Nykyajan Britannia
Nykyajan Britannia on kaukana ensimmäisen ja toisen maailmansodan Britanniasta. Maa on nyt merkittävä osallistuja useisiin maailmanlaajuisiin aloitteisiin, joiden tarkoituksena on edistää maiden välisiä rauhanomaisia suhteita ja yhteistyötä.
Britannia on työskennellyt väsymättä edistääkseen rauhaa ja vakautta alueella. Se on aktiivisesti pyrkinyt edistämään diplomaattisia ratkaisuja kansojen välisiin kiistoihin ja ratkaisemaan konfliktit rauhanomaisesti. Tämä on jyrkässä ristiriidassa imperialisaatio- ja oman edun tavoittelun politiikan kanssa, joka johti 1900-luvun kahden suuren sodan alkuun.
Iso-Britannia on tehnyt lujasti töitä edistääkseen hyviä suhteita naapureihinsa ja rakentaakseen myönteistä mainetta kansainvälisessä yhteisössä. Tämä on johtanut siihen, että maa on omaksunut ennakoivan roolin globaaleissa asioissa ja siitä on tullut luotettu ääni kriisiaikoina.
Ison-Britannian rooli globaaleissa asioissa on muuttunut dramaattisesti ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeen, ja maata pidetään nyt tärkeänä rauhan ja vakauden kannattajana maailmassa.
