Iso-Britannia on yksi maailman vanhimmista demokratioista. Sillä on parlamentaarinen järjestelmä, jossa sekä toimeenpano- että lainsäädäntövalta ovat läsnä lainsäätäjässä. Tässä järjestelmässä suvereeni tai valtionpäämies on Commonwealth Realmin päällikkö ja valta on jaettu parlamentin, toimeenpanevan neuvoston ja kruunun kesken. Parlamentti on Yhdistyneen kuningaskunnan ensisijainen lainsäätäjä, ja sen jäsenet säätävät koko kansakuntaa koskevia lakeja. Toimeenpaneva neuvosto, joka koostuu kaikkien poliittisten puolueiden johtavista ministereistä, antaa hallitukselle ohjeita lakien ja politiikkojen toimeenpanosta. Kruunu toimii neuvonantajana ja varmistaa, että eduskunta ja toimeenpanoneuvosto noudattavat perustuslakia ja hyväksyttyjä lakeja.
Iso-Britannia on edustuksellinen demokratia, mikä tarkoittaa, että kansa valitsee edustajat parlamenttiin ja toimeenpanevaan neuvostoon. Tämä järjestelmä perustuu suhteellisen edustuksen periaatteeseen ja varmistaa, että kaikki yhteiskunnan osat saavat äänensä kuuluviin hallituksessa. Eduskuntavaalit järjestetään viiden vuoden välein, ja useimmat edustajat valitaan äänten enemmistöllä. Useimmilla poliittisilla puolueilla on johtaja ja varajohtaja, jotka toimivat puolueen tiedottajina eduskunnassa.
Eduskunnalla on parlamentaarisen järjestelmän kautta valta antaa lakeja. Kaikki lait on ensin hyväksyttävä alahuoneessa ja sitten House of Lordsissa, ennen kuin siitä voi tulla laki. Alahuone on vastuussa uusien lakien käyttöönotosta. House of Lords toimii tarkistavana jaostona ja on vastuussa lain tarkistamisesta ja muuttamisesta ennen sen hyväksymistä. Kun House of Lords on hyväksynyt lakiesityksen, se lähetetään kuningattarelle kuninkaallisessa hyväksynnässä – viimeinen vaihe lain tekemisessä. Kuninkaallinen suostumus on kuningattaren virallinen hyväksyntä lakiehdotukselle, ja se on välttämätön, jotta lakiehdotuksesta tulee laki.
Talojen lisäksi on useita ministeriöitä, joissa eduskunnan puolueiden jäseniä on nimitetty ohjaamaan ja valvomaan. Näitä ovat muun muassa puolustusministeriö, valtiovarainministeriö ja sisäministeriö. Nämä osastot vastaavat maan julkisten palvelujen johtamisesta ja palvelemisesta yleisölle.
Yhdistyneellä kuningaskunnalla on pitkä historia rauhanomaisesta ja vakaasta hallinnosta, ja maan poliittisen järjestelmän vakaus liittyy läheisesti sen parlamentaarisen järjestelmän vakauteen. Parlamentti ja toimeenpaneva neuvosto ovat molemmat tärkeitä osia brittiläistä järjestelmää, ja maan kansalla on edustus näiden elinten kautta. On mielenkiintoista nähdä, kuinka Yhdistynyt kuningaskunta on onnistunut ylläpitämään parlamentaarista järjestelmäänsä niin pitkään, ja se on palvellut maata hyvin.
Valtion palvelut Isossa-Britanniassa
Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on vastuussa useiden palvelujen tarjoamisesta ja rahoittamisesta kaikkialla maassa. Näitä ovat terveys- ja koulutuspalvelut, liikenneinfrastruktuuri, asumisen tukiohjelmat, sosiaalietuudet ja hyvinvointipalvelut. Hallitus on myös vastuussa kansalaisten suojelemisesta rikokselta ja kansalaisten turvallisuuden varmistamisesta. Lisäksi se tarjoaa puolustusta maalle sekä keskeisiä palveluita yrityksille, kuten talous- ja yrityssääntelyyn.
Valtio käyttää veroja näiden palvelujen rahoittamiseen. Eduskunnan määräämät verot voivat vaihdella tuloverosta arvonlisäveroon (ALV). Veron määrä, joka henkilön on maksettava, riippuu hänen tuloistaan sekä siitä, minkälaisia palveluita hän käyttää. Tilanteesta riippuen osa henkilöistä, kuten pienituloiset, voidaan vapauttaa veronmaksusta, kun taas toiset voivat joutua maksamaan suurempaa veroa.
Hallitus myös asettaa sääntöjä ja määräyksiä, jotka suojelevat kansalaisia hyväksikäytöltä ja haitalta sekä panevat täytäntöön eduskunnan asettamat lait. Kaikkien säädösten on noudatettava Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (ECHR) vahvistettuja ihmisoikeuksia. Yhdistynyt kuningaskunta tarjoaa myös useita avustuksia ja tukia yrityksille ja yksityishenkilöille taloudellisen toiminnan edistämiseksi.
Iso-Britannia on jäsen Euroopan unionissa (EU), joka on elin, joka sallii kansalaisten ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden jäsentensä välillä. Se on myös Maailman kauppajärjestön (WTO) jäsen, joka vastaa kansainvälisten kauppasopimusten seurannasta. Iso-Britannia on myös allekirjoittanut monia kansainvälisiä järjestöjä, kuten Yhdistyneitä Kansakuntia (YK), joka kokoaa maailman johtajat yhteen keskustelemaan globaaleista kysymyksistä.
Demokratia Isossa-Britanniassa
Yhdistyneellä kuningaskunnalla on pitkä ja ylpeä demokratian historia, ja brittiläiset tuntevat vahvasti äänioikeutensa tärkeyden. Jokainen yli 18-vuotias kansalainen on äänioikeutettu alahuoneen, House of Lordsin ja Euroopan parlamentin vaaleissa. Henkilöllä on oikeus äänestää yleisissä vaaleissa, jos hän on rekisteröitynyt äänestämään, hän on vaaliluettelossa ja on Britannian kansalainen.
Jotta Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti voisi hyväksyä lakeja, se vaatii jäsenten enemmistön tuen. Jäsenten enemmistön on kannatettava lakiesitystä ennen kuin se voidaan hyväksyä. Tämä tarkoittaa, että poliittinen prosessi on avoin keskustelulle ja erimielisyyksille eduskunnan esittämistä laeista. Jokainen alahuoneessa hyväksytty laki nähdään myös House of Lordsissa, jotta laista keskustellaan ja sitä parannetaan.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa on myös oikeusjärjestelmä, joka on riippumaton poliittisesta prosessista. Korkein oikeus on Yhdistyneen kuningaskunnan korkein oikeus, ja se on viimeinen muutoksenhakutuomioistuin kaikissa rikos- ja siviiliasioissa. Korkein oikeus koostuu 12 tuomarista, ja se voi tulkita ja jopa kumota lakeja, jos niiden katsotaan olevan perustuslain vastaisia. Tämä tarkoittaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset voivat haastaa parlamentin hyväksymät lait, jos he uskovat niiden olevan perustuslain vastaisia.
Yhdistyneellä kuningaskunnalla on demokratian perinne ja historia, ja maan ihmiset ovat erittäin ylpeitä demokraattisesta järjestelmästään. Maa on pystynyt pitämään yllä demokraattista järjestelmää pitkään ja puolustanut kansalaistensa oikeuksia. Hallintojärjestelmä on rakennettu varmistamaan, että kaikilla kansalaisilla on samat oikeudet ja vapaudet ja että poliittinen prosessi on edelleen avoin valvonnalle ja keskustelulle.
Äänioikeudet Isossa-Britanniassa
Äänioikeus on tärkeä osa demokratiaa Isossa-Britanniassa. Vuosien 1832, 1867 ja 1928 kansanedustuslaki ulotti äänioikeuden yhä useammalle Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiselle, ja kaikki 18-vuotiaat ja sitä vanhemmat aikuiset saavat nyt äänestää. Tämä yhteiskunnan eri ryhmien osallistaminen mahdollistaa enemmän ääniä eduskunnassa ja varmistaa avoimempien ja läpinäkyvämpien päätösten tekemisen hallituksessa.
Britanniassa äänestäminen on vapaaehtoista, eli vaaleissa ei vaadita ketään äänestämään. Eduskunnassa korostetaan kuitenkin äänestysprosessiin osallistumisen tärkeyttä keinona ilmaista maan ihmisten mielipide. Äänestäminen on myös tapa vaikuttaa siihen, miten maata johdetaan ja kuka sitä hallitsee. Tämä antaa kansalaisille mahdollisuuden vaikuttaa eduskunnassa tehtyihin politiikkoihin ja päätöksiin ja määrittää, kuinka menestyksekkäästi nämä politiikat toteutetaan.
Ison-Britannian äänestysjärjestelmä on käynyt läpi suuria muutoksia varmistaakseen, että jokaisella on äänioikeus ja että heidän äänensä lasketaan. Viime aikoina Yhdistynyt kuningaskunta on pyrkinyt kannustamaan useampia ihmisiä osallistumaan äänestysprosessiin ottamalla käyttöön äänestäjien rekisteröinnin verkossa ja postiäänestyksen sekä saman päivän äänestäjien rekisteröinnin. Muutokset ovat helpottaneet äänestäjien rekisteröitymistä ja äänestämistä vaalipäivänä.
Äänioikeuden laajentamisen lisäksi Iso-Britannia on myös pyrkinyt varmistamaan, että kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus saada poliittista koulutusta. Tämä tehdään antamalla tietoa poliittisesta prosessista kouluissa, korkeakouluissa ja yliopistoissa sekä toteuttamalla ohjelmia, joilla kannustetaan kansalaisia osallistumaan poliittiseen järjestelmään. Yhdistynyt kuningaskunta myös rohkaisee kansalaisiaan osallistumaan poliittisiin kampanjoihin ja olemaan kiinnostuneita maan poliittisesta järjestelmästä.
Yhdistyneen kuningaskunnan poliittiset puolueet
Iso-Britannia on monipuoluejärjestelmä, mikä tarkoittaa, että monet erilaiset poliittiset puolueet kilpailevat vaaleissa. Vaikka Yhdistyneen kuningaskunnan kaksi pääpuoluetta ovat konservatiivipuolue ja työväenpuolue, on pienempiä puolueita, kuten liberaalidemokraatit, Skotlannin kansallispuolue ja vihreä puolue, jotka myös osallistuvat vaaleihin ja voivat ylläpitää valtatasapainoa.
Poliittiset puolueet Yhdistyneessä kuningaskunnassa ovat joko hallituksessa tai oppositiossa riippuen niiden suorituksesta vaaleissa. Puolueet voivat vaikuttaa hallituksen päätöksiin ehdottamalla omia lakejaan ja tekemällä yhteistyötä puoluerajojen yli luodakseen politiikkaa, jolla on tukea poliittisen kirjon molemmilta puolilta.
Yhdistyneen kuningaskunnan poliittiset puolueet tarjoavat myös foorumin, jossa ihmiset voivat ilmaista näkemyksensä ja osallistua poliittiseen prosessiin. Poliittiset puolueet voivat tarjota jäsenilleen tukea ja resursseja sekä toimia kanavana poliitikkojen ja suuren yleisön välillä. Lisäksi puolueet voivat tarjota ihmisille mahdollisuuden osallistua paikallispolitiikkaan ja olla mukana yhteisössä.
Yhdistyneen kuningaskunnan poliittiset puolueet ovat myös vastuussa ehdokkaiden asettamisesta vaaleihin ja auttavat lisäämään yleisön poliittista sitoutumista. Poliittiset puolueet voivat vaikuttaa hallituksen tekemiin päätöksiin tarjoamalla yksilöille foorumin näkemyksensä ilmaisemiseen ja osallistumiseen. Sellaisenaan Yhdistyneen kuningaskunnan poliittisilla puolueilla on tärkeä rooli maan parlamentaarisessa järjestelmässä.
Monarkin rooli Isossa-Britanniassa
Yhdistyneessä kuningaskunnassa on perustuslaillinen monarkia, mikä tarkoittaa, että maata hallitsee monarkki, jolla on paljon valtaa. Monarkki toimii valtionpäämiehenä, ja hänellä on monia tehtäviä maassa. Valtionpäämiehenä hallitsijalla on puolueeton asema, ja hänen odotetaan pysyvän poliittisesti neutraalina.
Monarkilla on myös tärkeä rooli lainsäädäntöprosessissa. Kuningattarella on valta hajottaa parlamentti, nimittää ministerit, antaa kuninkaallinen hyväksyntä parlamenttien hyväksymälle lainsäädännölle ja käyttää veto-oikeutta lainsäädäntöön. Näitä voimia käytetään harvoin, mutta ne toimivat muistutuksena hallitsijan vallasta
